Osallistuin eilen Suomen Coaching-yhdistyksen, ICF Finlandin sekä EMCC Globalin yhteisen Coachingin ja mentoroinnin Eettisen toimikunnan koulutukseen "Kuinka coach tiedostaa eettiset kysymykset?". Kirjoitin joitain huomioita Linkedinin puolella, mutta ajattelin tänne blogiin listata jotain lisäajatuksia aiheesta.

Yksi ehkä useimmin kysytty kysymys on, että mitä hyötyä valmennuksesta on. Samoin monelle on vielä epäselvää, mistä oikeastaan on kyse (tähän palaan toisessa kirjoituksessa). En ihmettele tätä lainkaan, koska tuntuu, että viime vuosina miltei asiaan kuin asiaan on tarjolla valmennusta ja verkkokurssia, ja myös valmentajia ja coacheja on moneen lähtöön, monenlaisella koulutuksella ja kokemuksella. Monelle valmentaja-sana voi tuoda mieleen urheilun ja esimerkiksi personal trainerin palvelut, eikä välttämättä ole ihan itsestäänselvää, miten coaching tai valmennus liittyy omaan elämään.

Yritän tässä tekstissä avata joitain omia ajatuksiani aiheesta. Laitan jo tässä vaiheessa disclaimerin, että teksti ei kata kaikkia näkökulmia, mutta edes toivottavasti joitain.

Mielenterveysongelmat ovat yleistyneet merkittävästi Suomessa viime vuosikymmeninä, ja niillä on merkittävä vaikutus työelämään. On arvioitu, että mielenterveyden häiriöiden kustannukset Suomessa olisivat jopa 11 miljardia euroa vuodessa. Tarkasteltaessa työkyvyttömyyseläkkeellä olevien lukumäärää ja työkyvyttömyyden pääasiallista syytä nähdään, että mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden osuus on ollut koko ajan kasvussa. Myös unihäiriöistä johtuvat pitkät sairauspoissaolot ovat nelinkertaistuneet.

Tapojen muuttamisen vaikeus on asia, jota moni ehkä pohtii erityisesti, jos on kokeillut jotain uutta ruokavaliota tai liikuntaohjelmaa tai pohtinut uudenlaisia käytäntöjä esimerkiksi arjen hallintaan. On ehkä tullut huomattua, että hyvistä aikomuksista ja kaikesta tiedosta huolimatta asiat eivät välttämättä menekään toivotusti. Voi olla, että viikko, ehkä kaksi menee hyvin ja sitten yhtäkkiä sitä huomaa olevansa taas vanhoissa rutiineissa ja tavoissa. Tämä on tuttua ainakin minulle myös ihan omakohtaisesti. Tapojen muuttamisen hankaluus liittyy siihen miten aivomme toimivat ja sille löytyy selityksiä aivojemme rakenteesta ja käyttäytymispsykologiasta.

Muotoiluajattelua voidaan hyödyntää eri tavoin työhyvinvoinnin kehittämisessä. Ohessa käyn läpi ns. tuplatimanttimallin (Double Diamond, The British Design Council) avulla joitain näkökulmia.

Palvelumuotoilun tuplatimanttimalli on menetelmä, joka auttaa organisaatioita kehittämään asiakaskeskeisiä palveluita ja se soveltuu hyvin myös sisäiseen kehitystyöhön. Tämän prosessin käyttäminen työntekijöiden työhyvinvoinnin kehittämisessä auttaa organisaatiota saamaan syvällisen ymmärryksen työntekijöiden tarpeista ja luomaan ratkaisuja, jotka vastaavat näihin tarpeisiin. Prosessi oikein toteutettuna edistää osallisuutta, avoimuutta ja kokeilukulttuuria työhyvinvoinnin kehittämisessä.